Riksdagen går sysslolös.

Plena är rekordkorta och utskotten går på tomgång, berättar Aamulehti den 21.5.2012

Aj, att man inte har tillräckligt att göra?

Nog finns det att göra. Jag har ett förslag. Riksdagsmännen kunde fundera på hur man skall ombesörja utbetalandet av ersättningar för de olagliga telefonavgifter som man i tiden påförde dem som ringde till arbetskraftsbyråerna. Och man borde inte bara fundera, utan verkligen göra något konkret.

I synnerhet Sannfinnländarna. De gick ju för en tid sedan ut med stora ord om att nu skulle de inleda korståget mot korruptionen. Nu kunde de ju visa att de inte bara kan tala utan göra något påtagligt också.

Eduskunnassa eivät työt paina

Täysistunnot ennätyslyhyitä ja valiokunnat tyhjäkäynnillä, otsikoi Aamulehti 21.5.2012.

Vai ettei ole tekemistä?

Siihen minulla on ehdotus. Kansanedustajat voisivat miettiä miten hoitaa laittomien puhelinmaksujen korvaamisen niin kuin perustuslain 118 § määrätään. Kyse on niistä laittomista puhelinmaksuista, jotka kaikki jotka soittavat työvoimatoimistoihin joutuvat maksamaan. Eikä pelkästään vaan miettiä, vaan todellakin ryhtyä toimeen.

Perussuomalaiset varsinkin. He kun tässä taannoin suureen ääneen ilmoittivat lähtevänsä ristiretkelle korruptiota vastaan. Voisivat osoittaa että puheiden sijasta saisivat jotain aikaiseksikin. Nyt olisi näytön paikka.

Stadens eller bolagets intressen först?

I Salon Seudun Sanomat kan man den 14.4.2012 läsa att staden har beslutat överföra 35 anställda inom ekonomiförvaltningen från stadens lönelistor till ett aktiebolag vid namn Kunnan Taitoa Ab. Ur tidningen framgår även att Salos staddirektör Antti Rantakokko sitter med i bolagets styrelse. Det som hos mig väcker reaktioner är ett uttalande av samlingspartiets representant, Juha Punta, där han säger att stadsdirektören bevakar Salos intressen i bolaget.

Att stadsdirektören skulle bevaka Salos intressen i bolaget vilar på uppenbar okunskap om de plikter som åligger medlemmar i ett aktiebolags ledning, eller med andra ord styrelsemedlemmar.

Enligt aktiebolagsslagen (21.7.2006/624) 1 kap. 8 §. skall bolagets ledning omsorgsfullt främja bolagets intressen.
Enligt aktiebolagsslagen 22 kap. 1 § skall en styrelseledamot, en förvaltningsrådsledamot och verkställande direktören  ersätta den skada som de i sitt uppdrag, i strid med den omsorgsplikt som föreskrivs i 1 kap. 8 §, uppsåtligen eller av oaktsamhet har orsakat bolaget.

En styrelseledamot, en förvaltningsrådsledamot och verkställande direktören skall också ersätta skada som de i sitt uppdrag annars i strid med denna lag eller bolagsordningen uppsåtligen eller av oaktsamhet har orsakat bolaget, en aktieägare eller någon annan.

Härav följer nog att det i första hand är bolagets intressen som stadsdirektören kommer att bevaka. I synnerhet i ett sådant fall att Salos intressen står i strid med bolagets intressen, så är det helt klart att stadsdirektörens skyldighet som medlem i bolagets styrelse är att bevaka bolagets intressen i första hand. Om han väljer att agera annorlunda kan han enligt aktiebolagslagen bli skadeståndsskyldig.

Även aktieägare har skadeståndsskyldighet i vissa fall.

Enligt aktiebolagsslagen 22 kap. 2 § skall en aktieägare ersätta skada som han eller hon genom att medverka till en överträdelse av denna lag eller bolagsordningen uppsåtligen eller av oaktsamhet har orsakat bolaget, en annan aktieägare eller någon annan.

När man följer med turerna i Salo stad, så undrar man ibland om också den här paragrafen alls är känd bland vissa beslutsfattare i staden.

Kaupungin vai yhtiön etu ensin?

Salon Seudun Sanomissa voidaan 14.4.2012 lukea että kaupunki on päättänyt ulkoistaa talous- ja palkkahallinnosta 35 työntekijää Kunnan Taitoa Oy:lle. Lehdestä käy myös ilmi että Salon kaupunginjohtaja Antti Rantakokko on edellä mainitun osakeyhtiön hallituksen jäsen. Reaktioita minussa herättää kuitenkin kokoomuksen edustajan Juha Punnan lausunto, jossa hän esittää että kaupunginjohtaja valvoo Salon etuja yhtiössä.

Väite, että kaupunginjohtaja valvoisi Salon etuja yhtiössä, nojaa ilmiselvään tietämättömyyteen osakeyhtiön johdon, kuten hallituksen jäsenten, velvoitteista.

Osakeyhtiölain (21.7.2006/624) 1 kap. 8 §. mukaan "yhtiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua."
Osakeyhtiölain 22 kap. 1 § mukaan "hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään 1 luvun 8 §:ssä säädetyn huolellisuusvelvoitteen vastaisesti tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle."

"Hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava myös vahinko, jonka hän on tehtävässään muuten tätä lakia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle."

Tästä kyllä seuraa että kaupunginjohtaja tulee ensi kädessä valvomaan sen yhtiön etuja, jonka hallituksen jäsen hän on. Eteenkin sellaisessa tapauksessa että Salon edut ovat ristiriidassa yhtiön etujen kanssa, lienee aivan selvää että kaupunginjohtaja velvollisuus yhtiön hallituksen jäsenenä on ensin edistää yhtiön etuja. Jos hän toimii toisin hän voi joutua korvausvelvolliseksi.

Myös osakkeen omistajalla on tietyissä tapauksissa korvausvelvollisuus.

Osakeyhtiölain 22 kap. 2 § mukaan "osakkeenomistajan on korvattava vahinko, jonka hän on myötävaikuttamalla tämän lain tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle, toiselle osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle."

Kun on viime vuosina seurannut eräiden luottamushenkilöiden ja eräiden muidenkin edesottamuksia Salon kaupungissa, voidaan ihmetellä, josko tämäkin lakipykälä on ollenkaan tiedossa.

Mitä jos Stalinin aikana olisi ollut sähköinen äänestys?

94948149

"Ainoastaan Josif Stalin on saanut vaaleissa yli sadan prosentin kannatuksen. Hän sai eräissä Neuvostoliiton vaaleissa yhdestä vaalipiiristä 137 prosentin kannatuksen. Sen yli ei helposti päästä", kirjoittaa Uutispäivä-Demarin toimittaja Seppo
Peltoniemi 17.1.2012.

Sitä ei Peltoniemi kerro, mitä oli äänestysaktiviteetti kyseessä olevassa vaalipiirissä. Voisi kuitenkin olettaa ettei se merkittävästi eronnut siitä Peltoniemen mainitsemasta 137 prosentista.

Josif Stalin kerrotaan myös sanonneen etteivät äänestäjät mitään vaaleja ratkaise. Äänten laskijat ne vaalit ratkaisevat.

Yhdestä asiasta voimme kuitenkin olla varmoja. Stalinin ääntenlaskijoilla ei ollut äänestystietokoneita käytössään. Ties mihin tulokseen he olisivat niillä päässeet.

Marraskuussa 2003 Boonen kunnassa, Indianan osavaltiossa pidetyssä vaalitoimituksessa annettiin 144000 ääntä, äänestyskoneita käyttäen. Tuolloin Boonen kunnassa oli kuitenkin alle 19000 rekisteröityneitä äänestäjiä. Ja näistäkin vain 5532 kävivät äänestämässä.

Äänestämässä käyneiden lukumäärän perusteella äänestysaktiviteetti oli vain noin 29 prosenttia. Mutta annetujen äänien perusteella äänestysaktiviteetti olikin huikeat 757 prosenttia. Siinä kyllä Stalinin saavutukset kalpenevat.

Mitä kaikkea saammekaan nähdä sitten, jos joskus siirrymme sähköiseen äänestykseen vaan sen takia etteivät jotkut jaksa odottaa kunnes äänten laskenta on suoritettu.

Sähköisessä äänestyksessä on Stalinin toteamus että äänten laskijat ratkaisevat vaalit paljon lähempänä toteuttamista. Mikael Jungner kirjoitti tässä taannoin (16.1.2012 Uutispäivä-Demarissa) vaaleista, jossa 6000 äänen määrä ratkaisi niin että Suomen pääministeri vaihtui. Republikaanien esivaaleissa Iowan osavaltiossa ero voittajan ja toiseksi tulleen välillä oli vain kahdeksan ääntä. Tällä haluan alleviivata sen että hyvinkin vähäinen äänimäärä saattaa olla aivan ratkaiseva.

Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet että sähköisen äänestysjärjestelmän käyttö johtaa myös väärin laskettujen äänien huimaan kasvuun.

Emmehän koskaan tule hyväksymään että tietokoneet suorittavat demokraattiset äänestykset meidän puolestamme, eihän??

Tänk om Stalin hade haft tillgång till elektronisk röstning?

94948149

"Endast Josif Stalin har i ett val erhållit ett stöd på över 100 procent. Han fick i ett val i Sovjetunionen i en valkrets ett väljarstöd på 137 procent. Det är svårt att slå det", skriver Redaktör Seppo Peltoniemi vid Uutispäivä-Demari den 17.1.2012.

Det förtäljer inte Peltoniemi, vilken röstningsaktiviteten var i den ifrågavarande valkretsen. Man kan dock anta att den nu inte så väldigt mycket avvikit från de 137 procent, som Peltoniemi nämner.

Det berättas också (från annat håll) att Josif Stalin skulle ha sagt att det inte är väljarna som avgör valresultatet. Nej, det är rösträknarna som avgör resultatet.

En sak kan vi dock vara säkra på. Stalins rösträknare hade inte röstningsdatorer i bruk. Vem vet vilka resultat de hade kunnat uppnå, om de hade haft det.

I november 2003 hölls det val i Boone kommun i delstaten Indiana. Det avgavs 144000 röster i valet, med användande av röstningsdatorer. Dåförtiden fanns det dock knappt 19000 registrerade väljare i kommunen. Och av dem var det endast 5532 som röstade.

På basen av de röstandes antal var röstningsaktiviteten omkring 29 procent. Men räknar man på basen av antalet avgivna röster, så var röstningsaktiviteten på svimlande 757 procent. Där torde nog Stalins prestationer blekna.

Vad allt får vi inte se, efter att vi någon gång övergår till elektronisk omröstning bara för att en del inte orkar vänta tills rösträkningen är genomförd.

Vid elektronisk röstning är det närmare till att Stalins konstaterande om att det är rösträknarna som avgör valet kan besannas. Mikael Jungner skrev nyligen (16.1.2012 i Uutispäivä-Demari) om ett val där 6000 röster avgjorde att det blev byte på statsministerposten här i landet. I republikanernas primärval i delstaten Iowa nyligen var skillnaden mellan segraren och den som blev tvåa i valet endast åtta röster. Med det här vill jag understryka att mycket små röstantal kan ha helt avgörande betydelse.

Vetenskapliga undersökningar har visat att då man tillämpar elektronisk röstning leder det till att antalet felräknade röster stiger i höjden högst betydligt.

Vi skall väl ändå aldrig acceptera att datorerna utför de demokratiska valen för vår räkning, eller hur?

Reilu Suomi. Hah!!

376686_323164587709799_1000004

"Oikeudenmukaisuus on tärkeä osa suomalaista ja erityisesti sosialidemokraattista arvoperinnettä", kirjoittaa SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen kolumnissa Uutispäivä-Demarissa 13.1.2012.

http://www.demari.fi/uutispaiva-demari/kolumnit/kolumnistit/4900-jutta-urpilainen-kertoo-miksi-paavo-lipponen

Kirjoitin tästä Uuden Suomen puheenvuorossani 11.1.2012: ... jos et ole valmis osoittamaan että se mitä sanot pitää paikkaansa, niin älä sano yhtään mitään.
Jos et pysty osoittamaan sitä, sanoillasi ovat vailla merkitystä.

Millaista oikeudenmukaisuutta demarit tänä päivänä edustavat?

Kun 7.12.2004 alettiin periä työvoimatoimistoon soittaneilta lähes nelinkertaisia puhelinmaksuja, vastuussa oleva ministeri oli Tarja Filatov (SDP).

Eduskunnan Oikeusasiamies on ratkaisussaan 22.6.2006 todennut että nämä työvoimahallinnon ylimääräiset puhelinmaksut ovat  Hallintolain vastaista. 

Eduskunnan Oikeusasiamies teki vastaavan ratkaisun koskien Autorekisterikeskuksen puhelinmaksuja 3.11.2005. Autorekisterikeskus ilmoitti 24.1.2006 että sen osalta ylimääräisten puhelinmaksujen periminen on loppunut. Tämä osoittaa että asian korjaaminen on mahdollista jopa aika lyhyessä ajassa, jos tahtoa vaan löytyy.

Mutta työvoimahallinnossa ylihintojen periminen sen kun jatkuu. Nytkin siellä on demariministeri ruorissa.

Mielestäni homma täyttää rikoslain mukaan rangaistavaksi teoksi määrätyn törkeän kavalluksen tunnusmerkkejä hyvinkin, mutta sen suhteen viranomaiset ovat sitä mieltä ettei mitään rikosta ole tapahtunut. Siinä suhteessa olen kokeillut kepillä jäätä kaksikin kertaa. Eipä maksaa vaivaa ottaa polisiin yhteyttä.

Kirjoitin tästä asiasta sähköpostiviestin Jutta Urpilaiselle jo kesällä 2010, ennen kuin julkaisin  avoimen kirjeen kaikille kansanedustajille joulukuussa 2011. Urpilainen ei vastannut. Hänen eduskunta-avustajansa vastasi. 21.6.2010. Lyhyt vastaus.

"Olen toimittanut sen puheenjohtaja Urpilaisen tietoon. Samalla laitoin viestisi myös puolueemme toimijoille, jotka toimivat viestintäpolitiikan parissa."

Helmikuussa 2008 Tarja Filatov väitti Turun Sanomissa että SDP on edelleen vähävaraisten ja työtä tekevien ihmisten puolue. Joo, joo. Niin varmaan. Reilu Suomi. Hah!!

Näyttää siltä että suomalaisessa oikeusvaltiossa kavallus ei ole kavallus, kunhan huolehditaan siitä että kavalletaan riittävän vähän, riittävän monelta, riittävän pitkän ajan kuluessa. Tällöin kyseessä ei ole kavallus, vaan pikemminkin hyvää hallintoa perustuslain parhaimmassa hengessä.

Urpilaisen kolumni Uutispäivä-Demarissa 13.1.2012 on nyt sitten eräänlainen vastaus. Urpilainen ja muut demarit voisivat osoittaa että heidän sanoillaan on todellisuuspohjaa huolehtimalla siitä että näitä laittomiksi todettuja puhelinmaksuja maksetaan takaisin kaikille vahinkoa kärsineille. Urpilainen valtiovarainministerinä on tässä asiassa aivan avainasemassa.

Urpilainen katsoo siis että Lipponen edustaa samanlaista oikeudenmukaisuutta, kun Urpilainen itse.

26.7.2011 presidenttiehdokas ja nykyinen kulttuuriministeri, kansanedustaja Paavo Arhinmäki kirjoitti kolumnin Iltalehdessä, jossa hän totesi: "Nyt meidän kaikkien on otettava vastuuta."

Hän ei kirjoittanut nimenomaisesti laittomista puhelinmaksuista valtionhallinnossa, mutta jos meidän kaikkien on otettava vastuuta, niin kain niistäkin on otettava vastuuta. Se ei näytä koskevan Arhinmäkeä itse. Arhinmäki ei ole tehnyt mitään uutiskynnystä ylittävää edes kulttuuriministerinä tässä asiassa. Minkähänlainen oikeuskulttuuri meidän nykyinen kulttuuriministeri oikein kannattaa? Sellainenko, jossa kavallus ei ole kavallus, kunhan ... ?

1.8.2011 kirjoitin Arhinmäen kolumnin johdosta sähköpostiviestin koskien työvoimahallinnon puhelinmaksuja. Arhinmäki ei ole vastannut mitenkään.

Sen jälkeen kun julkaisin avoimen kirjeeni kaikille kansanedustajille olen saanut kolme varsin merkityksetöntä palautetta kansanedustajilta. Vasemmistoliitolta (ei Arhinmäeltä), demareilta ja keskustapuolueesta. Mitään sellaista, joka olisi ylittänyt uutiskynnystä ei kansanedustajat ovat näemmä saaneet aikaiseksi.

Ja Perussuomalaisetkin ovat olleen hiiren hiljaa. Näyttää siltä että oikeudenmukaisuutta havittelevalle tässä maassa ei löydy enää poliittista vaihtoehtoa, jota äänestää.

Keskiaikaisen eurooppalaisen lainsäädännön pohja on Vanhan Testamentin Mooseksen laki. Nykyisen lainsäädännön juuria löytyy myös keskiaikaisesta lainsäädännöstä ja sitä kautta myös Mooseksen laista. Mooseksen laissa eräänä periaatteena oli että kansalainen, joka tiesi rikoksesta eikä tehnyt sen johdosta mitään rikollisen tuomiseksi oikeuden eteen, oli yhtä syyllinen kuin varsinaisen rikoksen tehnyt henkilö.

Sen tähden, se joka nyt lukee tämän, eikä edes patista omaa kansanedustajaansa toimimaan, on kavallukseen yhtä syyllinen kun se joka on kavalluksen tehnytkin.

Jungner tekee Lipposelle ison karhunpalveluksen

    Mikael Jungner ilmoittaa Uutispäivä-Demarissa 10.1.2012 että puoluesihteeri vaihtuu jos gallupit totetuvat Lipposen suhteen presidentinvaalissa. Jungner tekee tällä tavalla Lipposelle ison karhunpalveluksen ja muuttaa vaalien luonnetta aivan totaalisesti.
    Joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa on mahdollista kesken kauden järjestää uudet vaalit, jossa on mahdollista peruuttaa osavaltion parlamentissa istuvan jäsenen mandaattia.
    Jungnerin aloitteella presidentinvaaleista muodostuu eräällä tavalla ylimääräinen kansanäänestys siitä halutaanko peruuttaa Jungnerin mandaatti puoluesihteerinä. Olisi nyt mies ymmärtänyt pitää suunsa kiinni kunnes vaalit olisivat olleet ohi.
    Tahto päästä Jungnerista eroon puoluesihteerinä ei nyt liene aivan vähäinen edes puolueväen keskuudessa. Muistan että tehtiin suuret otsikot siitä että haastatellut puolueaktiivit, lähes kaikki, olivat sitä mieltä ettei Jungner tee mitään. Nyt voi olla että lähdetään taktikoimaan vaaleissa vaan sen takia että halutaan antaa kenkää Jungerille. Myös puolueen ulkopuolella saatta löytyä ihmisiä jotka olisivat äänestäneet Paavo Lipposta, mutta nyt antavat äänensä jollekulle muulle koska tällä tavalla voidaan päästä Mikael Jungeriin käsiksi.
    Tällä toiminnallaan Jungner nyt osoittaa millainen tavaton tohelo hän itse asiassa on politiikassa. Hän on punnitanut itsensä vaalla ja todettu liian kevyeksi.

Ingmar Forne

Jungner gör Lipponen en stor björntjänst

    Mikael Jungner går ut i Uutispäivä-Demari den 10.1.2012 och säger att partisekreteraren byts om Lipponens gallupsiffror besannas. Han gör därmed Lipponen en stor björntjänst och förändrar valets karaktär fullständigt.
    I vissa delstater i USA kan man mitt i mandatperioden ställa till val för att återkalla mandatet för den sittande ledamoten i delstatsparlamentet.
    I och med Jungners utspel blir nu presidentvalet på ett sätt en urtima folkomröstning om man vill återkalla Jungners mandat som partisekreterare. Att nu inte Jungner hade förstånd att hålla käft tills efter presidentvalet.
    Viljan att bli av med Jungner som partisekreterare torde nu inte vara alldelse obetydlig ens bland partifolket. Jag har i minnet att det blev stora rubriker då intervjuade partimänniskor nästan alla ansåg att Jungner inte gör någonting. Nu kanske man taktikröstar bara för att ge en känga åt Jungner. Också utanför partiet finns det dem som kanske annars hade röstat på Paavo Lipponen, men som nu ser en röst åt någon annan som ett sätt att komma åt Mikael Jungner.
    Med detta agerande visar nu Jungner vilken oerhörd klåpare han egentligen är i politiken. Han har vägt sig själv på våg och blivit befunnen för lätt.

Ingmar Forne

Avoin kirje kaikille kansanedustajille joulukuussa 2011

Arvoisa kansanedustaja!

Suomi ei ole enää oikeusvaltio!

Näin sanoi Helsingin käräjäoikeuden laamanni Eero Takkunen Helsingin Sanomissa 4.5.2009.

Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Tosin hieman eri syistä. Yhteisenä pohjana on kuitenkin etteivät viranomaiset enää toimi ollenkaan tai viivästelevät. Kansalaisten oikeusturva on vakavasti heikentynyt viime vuosina. Voi jopa sanoa että viranomaiset ovat välinpitämättömiä.

Vastaanvanlaisia mielipiteitä oikeusvaltion tilasta löytyy viime vuosilta koko joukon.

Ovatko maan johtavat poliitikot yhtä välinpitämättömiä? Se jää nähtäväksi.

Johtiko viranomaisten välinpitämättömyys Kauhajoen joukkosurmaan?

Sitä ei voi varmuudella tietää, mutta pidän sitä mahdollisena. Miksi?

25.9.2008 ruotsalaislehti Aftonbladet julkaisi kirjoituksen jonka mukaan koulusurmaaja Matti Saari oli muuttunut veljensä kuoleman jälkeen. Viisi vuotta aikaisemmin Matti Saaren isoveli oli 19-vuotias. Hän oli kuukausien ajan kunnostanut itselleen autoa. Kun – veljen silmäterä - autoa viittä vaille valmiina siirrettiin pihalle, se melkein heti varastettiin. Tämä oli täydellinen shokki Matti Saaren isoveljelle, jolla oli sydänvika. Isoveli otti autovarkauden niin raskaasti, että kuoli.
Matti, joka tuolloin oli 17-vuotias, otti veljensä kuoleman hyvin raskaasti.

Aftonbladetin haastateltu kertoo että Matti ei voinut ymmärtää miksi poliisi ei tehnyt mitään autovarkaan kiinni saamiseksi. ”Luulen että hän päätti kohdistaa vihansa yhteiskuntaan.”

Tämä ei ole tietääkseni uutisoitu yhdessäkään Suomen mediassa. Matti Saaren veljen kuolemasta asian yhteydessä kerrotaan kuitenkin rikostarkastaja Jari Neulaniemen kirjoituksessa, joka julkaistiin vuonna 2010. Neulaniemi ei kuitenkaan kerro yhtään mitään autovarkaudesta. Luulen, että ymmärrettävistä syistä.

Siitä, miten Matti Saari onnistui hankkimaan itselleen asetta, on käyty oikeutta. Se, miksi poliisi ei tehnyt mitään autovarkaan kiinni saamiseksi, ei ole kiinnostanut ketään.

Olen useaan otteeseen lukenut ex-kansanedustaja Tommi Tabermanin kirjoitus Yhteiskunnan Viholliset, joka julkaistiin Uutispäivä-Demarissa 4.1.2008. Siinä on melko kattava luettelo niistä, jotka eduskunnassa pidetään yhteiskunnan vihollisina. Pari poimintoa tässä:

”Budjettikeskustelun aikana opin, että pelottavin näistä joukoista on se, jota kutsutaan ikääntyviksi.”

”Jos työttömiä, opiskelijoita ja taiteilijoita ei olisi, Suomi olisi pysyvästi vauras maa, onnela.”

Ja onhan niitä vielä muitakin. Lapset ja ne jotka ”avaa suunsa ja sanoo ääneen sen minkä kaikki näkevät ja tietävät: Tämä on väärin!”

Minä kuulun viimeksi mainittuihin. Niihin jotka avaa suunsa ja sanoo että ”tämä on väärin”. Tosin tässä tapauksessa käytän maailman vaarallisinta massatuhoasetta – kynää. Olen siis - mitä suurimmassa määrin - yhteiskunnan vihollinen, Tommi Tabermanin paljastusten mukaan.

7.12.2004 alettiin periä ylimääräisiä puhelinmaksuja niiltä, jotka soittivat työvoimahallinnon 01060- alkuisiin palvelunumeroihin. Hintana oli silloin 29,13 c minuutilta kun soitti kännykästä, ja 1,47 c minuutilta, kun soitti kiinteällä yhteydellä. Lisäksi perittiin 8,21 centtiä per puhelu. Heinäkuussa 2011 oli hinta muuttunut niin että perittiin 16,9 c minuutilta kun soitti kännykästä, ja 5,9 c minuutilta, kun soitti kiinteällä yhteydellä.

Eduskunnan Oikeusasiamies on ratkaisussaan 22.6.2006 todennut että tämä on Hallintolain vastaista. Mutta tämänkin jälkeen työvoimahallinnossa on käytäntö jatkettu. Saattaa kuitenkin olla että se on pikku hiljaa loppumassa. Ihmeellistä että sitä on pystytty jatkamaan näinkin kauan.

Eduskunnan Oikeusasiamies teki vastaavan ratkaisun koskien Autorekisterikeskuksen puhelinmaksuja 3.11.2005. Autorekisterikeskus ilmoitti 24.1.2006 että sen osalta ylimääräisten puhelinmaksujen periminen on loppunut. Tämä osoittaa että asian korjaaminen on mahdollista jopa aika lyhyessä ajassa, jos tahtoa vaan löytyy.

Rikoslain 28 luvussa on seuraavat pykälät:

4 § (24.8.1990/769)
Kavallus
Joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta.
Kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun anastamisen yritys on rangaistava.

5 § (24.8.1990/769)
Törkeä kavallus
Jos kavalluksessa
1) kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja,
2) aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai
3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa
ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kavalluksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritykseen on vastaavasti sovellettava, mitä 4 §:ssä on yrityksestä säädetty.

Tein summittaisen arvion siitä miten paljon varoja on kerätty työvoimahallinnon laittomilla ylimääräisillä puhelinmaksuilla. Lopputulos oli yli 100000 euroa kuukaudessa. Vuodessa 1,3 miljoonaa. Sitä en tiedä onko tämä riittävän suuri määrä varoja, jotta tapaus voitaisiin pitää törkeänä kavalluksena. Kavallus se mielestäni kuitenkin on: ”Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta.”

Sanoisin että tässä on erehdyksessä solmittu sopimus puhelinpalveluista, jossa ei ole huomioitu että sopimuksen mukaiset kustannukset kohdistuvat hallintolain vastaisesti. Kummallista. Onhan valtiolla ja puhelinoperaattorilla omia juristeja, joiden pitäisi huolehtia sopimuksen lainmukaisuudesta.

Katselin jokin kuukausi sitten ohjelmaa televisiossa, jossa kerrottiin miten menestyvät venäläiset yrittäjät joutuvat lähtemään Lontooseen maanpakoon kun rikolliset viranomaispiirit kaappaavat heidän yrityksensä, kun eivät suostu maksamaan vaadittuja lahjuksia. Tämä työvoimahallinnon puhelinmaksujupakka on vähän samanlaista korruptiota, sillä erotuksella että tärkeimpänä kohteena on köyhät työttömät, joilla on mitättömät mahdollisuudet siirtyä muualle maanpakoon, eikä lahjuksia vaadita ensinkään. Mutta rikosuhrien joukossa on myös ne työnantajat jotka ovat erehtyneet soittamaan.

Olen tehnyt kavalluksesta rikosilmoituksen, jota on jätetty tutkimatta. Luultavasti siitä syystä että asian tutkiminen pidetään liian kalliina, vaikka syyllinen kavaltaja – teleoperaattori - on hyvinkin tiedossa. Samalla varjeltuu seuraamuksilta tietysti myös se valtion virkamies, joka allekirjoittamalla palvelusopimuksen k.o. Teleoperaattorin kanssa teki tämän kavalluksen ylipäätänsä mahdolliseksi.

Näitä vastaavia tapauksia, jotka vuonna 2010 jätettiin tutkimatta mukamas tutkimuksen kalleuden takia, oli erään lehtitiedon mukaan peräti 1700.

Tähän ei eduskunta aio tehdä yhtään mitään. Enkä pyydäkään. Tämän suhteen minulla ei ole toivomuksia.

Olette hyväksynyt uuden perustuslain. Vanhassa perustuslaissa oli eräs tietty pykälä, jolla on merkitystä tässä tapauksessa.

Viittaan vanhan perustuslain 118 §:ään:
118 §
Vastuu virkatoimista
Virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Hän on myös vastuussa sellaisesta monijäsenisen toimielimen päätöksestä, jota hän on toimielimen jäsenenä kannattanut.
Esittelijä on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettään.
Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Tässä tarkoitettua syyteoikeutta ei kuitenkaan ole, jos syyte on perustuslain mukaan käsiteltävä valtakunnanoikeudessa.

Tämän suhteen minulla olisi toivomus:

En sitä että jotakuta asetetaan syytteeseen. Mutta voisitte huolehtia siitä että kaikki ne ihmiset jotka ovat joutuneet maksamaan laittomia ylimääräisiä puhelinmaksuja soittaessaan työvoimahallintoon, saisivat näitä laittomia ylimääräisiä puhelinmaksuja vastaava rahamäärä takaisin. Julkisyhteisöltä, niin kuin laissa sanotaan.

Ja miksi juuri Te Kansanedustajat?

Tehän muodostatte ainakin muodollisesti Suomessa ylintä valtaa käyttävää elintä. Korkein Valta. Kun hyväksyitte uuden perustuslain osoititte lisäksi että haluatte vielä entistä enemmän valtaa. Nyt Teille avautuu tilaisuus osoittaa jos osaatte sitä myös käyttää.

Epäilen kuitenkin että on varsin todennäköistä ettei kukaan Teistä kansanedustajista tule tekemään yhtään mitään. Tämä päätelmä perustuu niihin kokemuksiin, jotka olen saanut, kun olen puuhastellut tämän asian kanssa julkisuudessa, oikeusviranomaisissa ja kansalaisjärjestöissä. Ketään ei näytä kiinnostavan. Niin kuin ei kiinnostanut että joku varasti Matti Saaren isoveljen autoa.

Perustuslain 118 §:n mukainen korvaus kaikille vahinkoa kärsineille olisi tietysti aika kiva yllätys.

Koska minulla ei ole suuriakaan toiveita että saatte korvausasiassa mitään aikaiseksi en kirjoitakaan ensisijaisesti sen takia. Sen sijaan minua kiinnostaa ihan muut asiat.

Lähestymme presidentinvaaleja. Jokainen kannattaa luonnollisesti sitä ehdokasta, joka katsoo lähinnä edustavan omia mielipiteitä. Olematta tekemättä mitään yllä mainitussa korvausasiassa ja vertailemalla ketä asianomainen kansanedustaja kannattaa presidentinvaalissa, saa luultavasti myös hieman osviittaa siitä minkälainen ehdokas k.o. Kansanedustaja katsoo kannattavansa.

Onkohan oikeudenmukaisuutta janoaville yhtään ehdokasta? Onko köyhille olemassa edes yhtäkään poliittista vaihtoehtoa?

  1.  Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen
  2.  sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja
      fariseukset.
  3.  Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää;
      mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat,
      mutta eivät tee.
  4.  He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja
      panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä
      sormellaankaan liikuttaa.
  5.  Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä
      katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja
      vaippansa tupsut suuriksi
  6.  ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia
      synagoogissa,
  7.  ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja
      että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'.

Kuinkahan monta fariseusta eduskunnassa mahtaa olla?

  2.  Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi,
      ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka
      sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut
      heidät valhettelijoiksi;
  3.  ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut
      kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.

Uskallan luvata ettei tämä asia häviää päiväjärjestyksestä vaientamalla se kuoliaaksi.

Eräskin kansanedustaja julkaisi 25.10.2010 kirjoituksen lehdessä, jossa hän kehoitti kansalaisia vaatimaan oikeuksiaan. Eräs toinen kansanedustaja teki samaten 25.11.2011.

Olivatko nämä lausumat vaan tyhjiä puheita?

 40.  Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon
      teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun
      vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'

Onhan meillä nykyään toinenkin lakeja säätävä elin Suomessa. Korkein Oikeus. Se keksi että sopimusta voidaan nykyään tehdä pelkästään jättämällä ajoneuvonsa tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan, edellyttäen että siitä johtuvat seuraukset ovat näkyvästi esillä. Mitään kirjallista tai suullista sopimusta asiasta ei enää tarvita. Puhumattakaan siitä että virkavalta tarvitsisi vaivata.

Näin ollen: Jos otatte yhteyttä voitte samalla varauta siihen että sanottavanne saatetaan julkaista. Ottamalla yhteyttä suostutte tähän. Minä en yhteydenottoja kyllä liiemmälti kaipaakaan. Tyhjät lupaukset eivät kiinnosta. Kaipaan oikeudenmukaisuutta ja vastuunkantoa, joka näkyy tekoina.

Kemiössä 4.12.2011

Ingmar Forne